Lappeenrannan aluekerho "Tippanokat"

Tippanokat - Lappeenrannassa vuodesta 1993.

Katsaus historiaan.

Veteraanimoottoripyöriä liikkui Etelä-Karjalan alueella jo 70-luvulla ja 80-luvulla oli ensimmäinen yritys perustaa oma kerho. Toivolan Seppo eli Anselmi, Puustisen Veikko, Nurhosen Pate ym. kokoontuivat asian puitteissa mutta koska porukka oli liian pieni ja paikkaakaan ei ollut, asia jäi sillä kertaa siihen. Harrastusta se ei tietenkään lopettanut.

Vuonna 1993 lokakuun 8. päivänä sitten pidettiin varsinainen perustamiskokous ravintola Majakassa Satamatiellä. Paikalle oli kokoontunut jo varsin lupaava joukko asiasta kiinnostuneita, Anselmin lisäksi paikalla olivat Hyvärin Ossi, Neuvosen Markku, Björkin Timo, Hintikan Jussi, Puustisen Veikko, Rötkön Harri, Naamsin Invar ja Puhakan Jonni, josta leivottiinkin ensimmäinen puheenjohtaja. Silloin (ja vielä nytkin) kerhon ideana oli koota paikalliset vanhojen "moottoripyöräromujen paapojat" (joidenkin mielestä) yhteen.

Anselmi oli tehnyt tievusteluja eri paikoista samoin kuin Puhakka ja Hintikkakin, koska autotallit ja muut vastaavat paikat (tarkoittaa siis työpaikan nurkat, olohuoneet, keittiön kaapit, kanakopit jne.) alkoivat käydä ahtaaksi jostain syystä. Oli myös erittäin hankalaa raahata BSA Gold Staria kolmannesta kerroksesta alas rappusia pitkin. Satamatie 8 oli tyhjenemässä Hartwallin käytöstä ja Anselmi sai hyvän vinkin ja kävi toiminnan miehenä heti sopimaan asioista, sai jopa vuokraakin tingittyä alemmaksi, johtunee kylläkin tilojen huonosta kunnosta.

Satamatie 8.

Rakennus sijaitsi linnoituksessa lähellä punaisten teloitus hautausmaata ja naisvankilaa, tarkemmin määriteltynä n. 50 km Tali-Ihantalasta luoteeseen. Kasarmi on venäläisten aikaan rakennettu ja on toiminut mm. teurastamona, autokorjaamona, leipomona ja kaljavarastona ennen meidän paikalle tuloa. Toisessa päässä on toiminut HD-klubi -Jerusalem ja yhteistyö on toimi alusta lähtien ”moitteettomasti”, vaikka havittelivatkin meidän puolelta lisätiloja samoihin aikoihin. Onneksi Anselmi kaukonäköisenä ei antanut periksi vaan sanoi, että tilaa tullaan tarvitsemaan tulevaisuudessa ja jo nyt on tilan ahtautta havaittavissa.

Talvi 93-94 meni tiloja remontoidessa ja tarvikkeita haalittiin ja hamstrattiin kuka mistäkin, esim. vanerien hinnoittelija puhui milleistä kun taas vastaanottaja brittipyöräilijänä puhui tuumista, joten hinta muodostui kohtuulliseksi! Anselmin varastosta löytyi öljypoltin mikä sattui hallin omaan lämmittimeen. Jokainen toi kerholle tullessaan mukanaan jotakin ”öljyä” (20 - 100 l), mikä johti huomautuksiin palotarkastajien puolelta. Tosin eräs tarkastuskerta jäi lyhyeksi, kun paikalla sattui olemaan etäjäsen Hailuodosta ammatiltaan palopäällikkö. Sähkökytkentä on ammattimiehen työtä, tosin tuottaa äkkinäiselle edelleenkin ongelmia, kun on vanhaa ja uutta kytkintä vierekkäin. Tiloissa oli 12 pöytäpaikkaa, säilytystiloja, yhteiset tilat, keittiötilat, puhalluskaappi ja WC/saniteettitilat.

Kerhon nimi tuotti tuskaa, ehdotuksia oli mm. Wanhat Weivit, Willit Weivit, Nelitahtinorpat, Moottorinorpat, Karjalan Hanut, Kannaksen Hanut, Tuplakierre MC mutta brittipyöräilijöiden suuren määrän ansiosta nimeksi tuli kuvaava Tippanokat. Kerhopaikan nimi Tievo sen sijaan juontaa juurensa Anselmiin, jolla oli aina pyöriä tievossa ja pojat suureen ääneen ihmettelemään, että missä mahtaa olla Anselmin Tievo -niminen varasto? No, nyt se löytyy Satamatie 8:sta.

Ensimmäiset kolme vuotta puheenjohtajana toimi Jonni Puhakka ja taloudenhoitajana Timo Björk. Aikakautta jäsenet kuvaavat räväkäksi, kaikki yleensä tapahtui 210 km tuntinopeudella jos oli tapahtuakseen. Jonnin haaveena oli toteuttaa ns. Lyhtyjen yö, ja ehkä se joku vuosi tulee tapahtumaankin.

Timo Björkin BSA Orilammen veteraanirallissa.

 Seuraavana kolmivuotiskautena puheenjohtajana toimi Harri Rötkö ja taloudenhoitajana Olli-Pekka Pynnönen. Tärkein toiminta oli ja on edelleen pr-työn tekeminen ja asian tunnettavuuden lisääminen.

Syksyllä 1999 puheenjohtajuuden vastaanotti Harrin jälkeen Kaisa Lehtipuro, kenen ”aikakausi” edelleen on meneillään. Ja seuraava vuosi sitten koettelikin kerholaisia oikein kunnolla.

Syksyllä 2000 eli tarkimmin 15.10.2000 tippanokat saivat häädön satamatieltä ja muutto oli edessä kanavakodin navetta rakennukseen Pelkolaan. Talkootöitä riitti aina navetan tyhjennyksestä (kuuluisan kestikievarin hirret) kokonaisvaltaiseen remonttiin aina saniteettitiloja myöten. Vuoden vaihteessa 2001 oli saatu paikat siedettävään kuntoon vain saniteettitilat, puhalluskaapin tilat ja ns. korjauspajan tilat olivat puutelistalla.

Kerhon toimintaa

Omaa toimintaa on ollut mm. Linnoituksen yössä, jolloin ovet ovat auki kaikelle kansalle ja väkeä on todella runsaasti käynytkin pyöriä ihailemassa ja tietoa saamassa. Myös paikalliseen Saimaan Picnic -harrasteajoneuvonäyttelyyn on osallistuttu neljänä perättäisenä kesänä (94-97). Kesällä 1998 järjestettiin kerhon oma 5-vuotisjuhlanäyttely satamatorilla, johon saimme 44 pyörää näytille. Yleisömäärä oli myös kiitettävä vaikkei ilma meitä oikein suosinutkaan. Tietysti olemme ottaneet uutta vuotta vastaan yhdessä sekä viettäneet ratkiriemukkaita synttäreitä rakkaan kerhomme tiloissa.

Kesäisin on käyty porukalla useissa kokoontumisajoissa mm. Kontiorallissa, Brittirallissa ja tietysti Veteraanirallissa. Rompepäivillä ollaan käyty ympäri Suomen ja Ruotsissakin tekemässä enemmän ja vähemmän onnistuneita kauppoja.

Kilvanajajia Porin “kosteissa” näytösajoissa.
Vasemmassa kuvassa vasemmalla Olli-Pekka Pynnönen 
ja oikealla AJS:n puikoissa Seppo ”Anselmi ” Toivola.

Kilvanajo on lisääntynyt pikkuhiljaa meidänkin kerhossa ja aktiivisimmat ovat käyneet joka vuosi ainakin yksissä kisoissa, toiset kerkiävät moniinkin. Legendaarinen kilvanajaja Anselmi on käynyt Porissa vuosittain milloin AJS:n, Eson ja/tai Kawasakin kanssa ja pysynyt pystyssäkin? Myös peltorallit ja talviajot jäällä kuuluvat Anselmin harrasteisiin. Nuorempaa sukupolvea edustaa O - P Pynnönen, joka on osallistunut Väinölänniemen näytösajoon hyvällä menestyksellä. Myös sivuvaunullisessa sarjassa on pari Kärävä - Räihä kova vauhtikaksikko. Saimaan ympäriajoon on osallistuttu muutaman kerran, vaikka se ei varsinainen nopeuskisa olekaan.

Kerhon toiminnasta on tiedotettu jäsenistölle vuosittaisessa julkaisussa sekä tarpeen mukaan ilmestyvillä tiedotteilla.

Jäsenistö toimii hyvässä yhteishengessä, noin periaatteessa, mutta ei kuitenkaan yksimielisesti yleensä milloinkaan ja silloin toimii puheenjohtaja diktatuurisesti ottaen ohjat omiin käsiin ja kaikki ovat ”tyytyväisiä”. Jäsenien ikäjakauma on laidasta laitaan: 20v - 70v. Innostus on yhtä kova kaikilla sukupolvilla. Myös aktiivinaisia on kymmenkunta ja lisää on tulossa. Jäseniä on saatu milloin moottoripyöränäyttelyn jälkeen, milloin kaverille kuskina olleesta ex tempore pyörän ostajasta kuin satunnaisesta kerholla kävijästä.

Mainitsemisen arvoisia pyöriä ovat mm. Anselmin Excelsior Manxman 350 vm-36 ja S.A.T., Puustisen Veikon NSU, joka on kilpapyörästä tehty ajopyörä ja Björkin Timon BSA. Unohtamatta Hämäläisen Matin entisöimää Trojaniakaan. Mainitsemisen arvoinen on myös Salmen Japen Italian pyörien kokoelmaa, yksi suurimpia Suomessa. Tällä hetkellä merkittävä osa Suomessa olevista Laverdoista on keskittynyt tälle alueelle.

Anselmin S.A.T. veteraanirallissa.

Tulevaisuuden visioissa on jäsenmäärän ja pyörämäärän lisäämisen lisäksi myös näytösajot Taikinamäellä, Harrasteajoneuvoparaati ja kenties Veteraanirallikin joskus. Sitä ennen kuitenkin aiomme saada pyöriä ulos laatikoista talvisin ja yhteisiä ajokilometrejä lisää kesäisin.

tarina jatkuu......